Kilteistä lapsista kasvaa tyytymättömiä puolisoita

Usein – jopa päivittäin – menee rouva Terapeutillakin kasvatustilanteet vähän vihkoon. Pidätän oikeuden olla väärässä, rähjätä ja mokailla myös jatkossa. "Tarpeeksi hyvä, tarpeeksi usein" on mantra, jota vanhemmuudessani toistan. Välillä on onneksi kuitenkin hetkiä, jotka menevät ihan älyttömän hyvin, ja tämä on tarina sellaisesta hetkestä!

Iso kiitos näistä älyttömän hyvistä hetkistä kuuluu asiakkailleni. Terapeutin työ on herkistänyt minut näkemään monia lapsuuden hetkiä aikuisuuden näkökulmasta. Monet arkiset tilanteet saavat uudenlaista syvyyttä, kun ymmärrän paremmin, kuinka lapsuuden tunnekokemukset muovautuvat osaksi meitä. Millaisena näen itseni? Tulenko kuulluksi? Jäänkö yksin vaikeiden tunteiden kanssa? Pitääkö pärjätä, vai voinko tukeutua toisiin? Hyväksytäänkö minut silloinkin, kun mokaan? Kelpaanko kokonaisena?

Kiltistä lapsesta kiltiksi aikuiseksi

Kiltistä lapsesta kasvaa usein kiltti aikuinen, mutta mitä kiltteys oikeastaan on? Sitä ettei ole hankala? Ettei aiheuta toisille pahaa mieltä? Käyttäytyy kauniisti silloinkin kun suututtaa? Kiltteys aikuisena näkyy usein vaikeutena asettaa rajoja ihmissuhteissa. Omia tarpeita ei ehkä osata kuunnella, tai niiden sanoittaminen pelottaa. Mistä lapsena sai kiitosta, hyväksyntää ja iloisen reaktion kasvattajilta, on usein se kiltin rooli, joka aikuisena tuodaan mukana myös parisuhteeseen. Tämä rooli alkaa valitettavasti ajan kanssa usein hiertämään, sillä kiltti puoliso ei ole välttämättä kovin tyytyväinen puoliso.

Aika tavallinen tarina on, että jos lapsena hankalia tunteita ei hyväksytty, niitä voi olla vaikeaa ilmaista myös aikuisena. Kun mokasit tai tunteet räiskyivät yli äyräiden, olit yksinkertaisesti liikaa, tai ehkä sinut jätettiin rauhoittumaan yksin. Ehkä kasvattajiesi kasvoilta saattoi lukea pettymyksen, kun et vastannut heidän odotuksiin tai osannut olla kunnolla. Lopulta opit piilottamaan harmisi, sillä kokemus oli opettanut, että tunteesi ovat muille liian hankalia tai ei-toivottuja. Ehkä kiitokset ja positiivinen huomio kumpusivat pääasiassa vain hyvistä suorituksista ja kiltteydestä. Kenties olo oli turvallisin silloin, kun kaikilla muilla oli kaikki hyvin?

Näin olemme voineet sisäistää uskomuksen, että rakkaus on aikuisenakin ansaittava miellyttämällä, sopeutumalla ja suorittamalla. Kuka nyt hankalaa rakastaisi?

Kiltit lapset ja parisuhteet

Kiltit lapset ovat aikuisena usein pulassa myös parisuhteissaan, mutta kiltteyteen yhdistetään mielestäni asioita, jotka eivät siihen kuulu. Kun emme osaa pitää puoliamme tai ilmaista tarpeitamme, löydämme helposti itsemme sivustakatsojan roolista omassa elämässämme. Kun tunteita ja tarpeita ei osaa tuoda esiin, alkaa kauna läheisiä ja maailmaa kohtaan hiljalleen nostaa päätään. Kiltteys ei tarkoita jatkuvaa periksi antamista ja miellyttämistä.

Yksi näistä älyttömän hyvistä hetkistä mistä alussa mainitsin, oli keskustelu, jonka kävin lapseni kanssa erään arkisen rähinän aikana. Tajusin silloin, että edessäni oli juuri sellainen tunnekokemus, mitä en halua hänen kantavan mukanaan aikuisuuteen.

Olimme eri mieltä jostain pukeutumisteknisestä asiasta, jonka päätteeksi kiltti lapseni alistui sanomaani ja vastasi:

"Joo joo, ihan sama. Okei sitten!"

Hän halusi ulos hankalasta tilanteesta mahdollisimman nopeasti, ja helpoin tapa taisi olla myötäillä ja antaa äidille periksi. Tällä kertaa se ei kuitenkaan mennyt läpi. Näin, ettei hän oikeasti ollut samaa mieltä kanssani, mutta käyttäytymiseni aiheutti sen, ettei hän tuntenut tulevansa kuulluksi tai uskaltanut pitää puoliaan. Normaalisti tässä kohtaa olisin saattanut tyytyväisenä luovuttaa tilanteen, sillä olihan valistunut mielipiteeni joulujuhlan vaatevalinnasta voittanut.

Kiltteys ei saa tarkoittaa itsensä tukahduttamista

Istutin lapsen alas ja patistin häntä kertomaan, mitä mieltä hän oikeasti oli – eikä sitä, mitä hän oletti minun haluavan kuulla. Pyysin anteeksi, että jyräsin hänet ja halusin ymmärtää mitä juuri tapahtui. Hänen perustelunsa vaatteiden suhteen oli itseasiassa täysin oikea ja en ollut kuullut häntä. Puhuimme siitä, kuinka tärkeää on joskus pitää puoliaan, etenkin silloin, kun asia on itselle tärkeä ja että hankalat tunteet ja tilanteet kuuluvat ihmissuhteisiin. Oman mielipiteen saa ilmaista silläkin uhalla, ettei toinen pidä siitä mitä sanot. Halusin antaa hänelle konkreettisen kokemuksen siitä, ettei rakkauteni ja hyväksyntäni ole kiinni kiltteydestä tai sopeutumisesta tahtooni, vaan ne ovat tarjolla silloinkin, kun hän sanoo vastaan tai vastaus ei minua miellytä. 

On tärkeää kokea, että tunteensa ja asiansa saa ilmaista ilman pelkoa. Kiltteys ei tarkoita rajattomuutta, oman tahdon tukahduttamista tai toisen myötäilyä.

Voit siis edelleen olla kiltti…

…ja tunnistaa omat rajasi sekä puolustaa niitä tarvittaessa.

…ja ottaa vastuuta päätöksistä. Voit osallistua päätöksentekoon mielipiteilläsi ja toiveillasi – vaikka olisit eri mieltä muiden kanssa.

…ja olla rehellisesti oma itsesi, etkä vain sellainen versio, jonka uskot varmasti kelpaavan toisille.

Annetaanko kilttien olla kilttejä ja pidetään kiltteydestä erillään ne asiat, jotka eivät siihen kuulu?

-Elina